Juu. Oli siis punnituspäväni aamu ja siinä minä seisoin, kylpyhuoneessa, ilman rihman kiertämää, puhtoisena kuin vastaleivottu pulla, valmiina astumaan vaa'an hellään syleilyyn. Ja niinpä sitten teinkin.
Vaaka väläytti lukeman 87.7.
Sydän riemuista läpätäen loikkasin alas vaa'alta ja tuskin uskoin onneani. Olisiko todellakin, todellakin paino voinut noin mukavasti notkahtaa alas viikon aikana?
Sitten aloin epäillä silmiäni.
Oliko siinä hitto vie ollut kumminkin että 97,7.
Ja jos niin MIKSI?
Enhän minä luoja paratkoon ole voinut yhdessä yössä lihoa kahdeksaa kiloa. Ainakaan kun en ole syönyt käytännöllisesti katsoen mitään.
Uudestaan vaa'alle.
Valmistauduin henkisesti pettymykseen, mutta toivoin tietysti ilosanoman uusiutumista.
90,5.
Ja sitten suunnilleen miljoona muuta numeroa satunnaisjärjestyksessä ilman logiikkaa.
Jep.
RIkki.
Tai ainakin patterit lopussa.
Nyt siinä on uudet patterit, joten yritän uudelleen huomenissa.
Tänään vain olen vähän lipsunut: pullaa töissä kun pomo tarjosi ja kotonakin sämpylöitä, joita leivoin. Ja perunamuusiakin. Ihan liiiiiikaa hiilareita.