Ei vieläkään suurta elämänmuutosta. Taidan vain odottaa, että alkaisin yhtäkkiä laihtua ilman sen suurepia ponnistuksia.

Muistan aiempiin laihdutuksiin - tai laihtumisiin - liittyneen sellaisen vaiheen, jolloin laihtuminen vain tapahtui. Hirvittävällä vauhdilla vieläpä, sellaisella vauhdilla, ettei mieli ehtinyt mukaan. Ehkä sellainen vaihe alkaa taas aivan äkkiarvaamatta.

Tosin muistan kyllä, että näitä vaiheita edelsi aika pitkäkin vaihe, jolloin elämä oli kitkuttelua ja sinnittelyä, kivuliasta totuttelua hyvin matalakaloriseen elämäntapaan. Sitä en vielä ole tällä erää tehnyt. Enkä tiedä tahdonko tehdäkään. Sen verran itkuista hommaa se mielestäni on. 

Toivottavasti oppisin suhtautumaan ruokaan polttoaineena. Syön kun täytyy syödä, en siksi että vituttaa, väsyttää, masentaa, ahdistaa, huvittaa, on yksinäistä, on vieraita, on juhlat tai on muuten vaan aikaa. Tai siksi että on ruokaa. Kaikkein kamalinta on syödä siksi, ettei menisi hukkaan. Ei herranen aika. Voihan sitä sapuskaa laittaa pakkaseen tai ihan vain ostaa vähemmän, eikö voikin.

Joskus aiemmin laihtuessani (ja myös silloin kun en ole kuitenkaan laihtunut) olen pitänyt ruokapäiväkirjaa. Siihen en halua nyt ruveta, mutta ihan huvikseni voin joskus kertoa, mitä olen syönyt. Ehkä siitä tulee jokin käsitys siitä, miten huonot ja järjettömät ruokailutavat minulla on.

Niinpä tänään aamulla join kaksi isoa mukillista maitokahvia. Ei niissä kai kamalasti kaloreita ole. 

Päivällä söin kaksi ruispalaa, molemmat puolikkaat siis, välissä kaksi palaa kevytmetukkaa ja kolme viipaletta kermajuustoa sekä vähän majoneesia. Tässä kohtaa aletaan päästä asiaan. Karppaajaksi harrastan aika paljon leipää ja laihduttajaksi harrastan aika paljon rasvaa. Ainakin tänään.

Vähän myöhemmin syön ainakin pari kolme jauhelihapihviä, lisukkeeksi taidan laittaa salaattia. Luultavasti en halua mitään hiilareita ruuan kanssa, mutta sitten myöhemmin tulen syömään lisää ruispaloja, ehkä jälleen samoilla täytteillä.

Jos yksi tuommoinen ruispalasatsi sisältää varmaan 250 ckl, ja samoin nuo jauhelihapihvit ovat varmaan parin sadan satseja kukin, olen ihan vikkelästi imaissut itseeni ihan liikaa kaloreita laihduttajalle.

Ja silti voisin olla tähän päivään aika tyytyväinen.

Verrattuna eiliseen, jolloin söin kaiken tämän normaalin lisäksi karkkeja ja sipsejä. Ja aika moneen aiempaan päivään, jolloin söin niiden lisäksi keksejä ja pullia ja kakkuja.Hirveästi hiilareita.

Ei perkele. Ei paljon huonommin voisi mennä.